Mitä oikein ajattelen?

Olen jo pidemmän aikaa palautellut mieliini ikuista haavettani opiskella lääkäriksi, kunnes nyt sitten tein päätöksen että lääkäriksi mennään. En ole haaveistani kertonut kenellekkään muulle kuin entiselle tyttöystävälleni, joka ei oikein ottanut niitä tosissaan. "Hah, sustako lääkäri? Kaikkee sitä kuuleekin".

Miksi? Olen aiemmin työskennellyt tehtävissä, joissa ei juurikaan tule tavattua muita ihmisiä ja näkisin omalla itselläni kaikkein tärkeimmän olla halun tehdä ihmisten parissa töitä. Töitä, joilla saan myös toteutettua muitakin unelmiani, omakotitalon/rivitalon hankinnan ja mahdollisuuden tarjota tuleville lapsilleni hyvä elämä.

Päätös tulee vaatimaan järkyttävän työmäärän, amk:n fysiikka on unohtunut täysin enkä lukiotakaan ole koskaan käynytkään. Ja senkin näkee miten pää tulee kestämään 07-16 työnteon ja tämän jälkeen sitten vielä vuodessa lukion fysiikat, kemiat ja biologiat.

Syksyllä tulen joko ottamaan aikuislukiossa kursseja näistä tai sitten vaihtoehtoisesti ostan itselleni valmennuskurssin lääkikseen. Todennäköisimmin jälkimmäinen tullee tapahtumaan